Paikka: Museum of Technology / Kuninkaankartanonsaari, Viikintie 1, Helsinki.
Kaino Wennerstrand tekee performansseja, ääntä ja tekstejä. Hänelle myönnettiin Suomen mediataiteen valtionpalkinto vuonna 2021. Hänen toinen albuminsa Kaino Kim Vienona, "European Histories in the Key of E(strogen)" ilmestyy lokakuussa Minna Recordsin kautta.
Murrettumeri on helsinkiläinen taiteilija, äänisuunnittelija ja tuottaja. Surrexisin ja World Canvasin jäsen Murrettumeri julkaisi uusimman EP:nsä "Back Life" espanjalaisella Interior-levymerkillä huhtikuussa 2023.
Azar Saiyar on helsinkiläinen elokuvantekijä ja mediataiteilija. Hän hyödyntää usein arkistomateriaaleja ja leikittelee kollektiivisen muistin kuvilla ja sanoilla etsiessään katsomisen, puhumisen, muistamisen ja tarinankerronan tapoja.
Ajak Majok on helsingissä asuva eteläsudanilainen monialainen taiteilija ja poliittinen aktivisti. Teoksissaan Majok keskittyy mustien kehojen, äänien ja kokemusten erilaisiin risteymiin.
Kinkeeping: yhteisyyttä pidellen; sukulaisuuden ylläpitämisen ja vahvistamisen teot.
"Kins Keeper" on matka syvälle melaniinin yhdistämien sisarusten, veljien ja ystävien yhteisöä luovien siteiden maailmaan. Teos on osa laajempaa projektia, jossa tutkitaan kysymystä, joka on vanhempi kuin itse aika: "mitä jos olisin vapaa?". Esitys kertoo energiasta, joka virtaa mustien kehojen ja sukulaismielien välillä, kun vapauden tulkintoja jaetaan kanavoiden samalla esi-isien viisauksia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Sekä esitys että siihen liittyvä runokirja ovat osa Majokin kolmivuotista hanketta "What if I was free?", jota rahoittaa Koneen säätiö.
KESTO: noin 40 minuuttia
Koreografia ja esitys: Ajak Majok
Äänisuunnittelu: Lucian Loven
AGF eli Antye Greie-Ripatti on äänitaiteilija ja elektronisen musiikin tuottaja. Hänen teoksensa elävät augmentoidussa tilassa, jossa jyskyttävä {Berliinin} kokeellinen after-techno, spoken word, abstrakti videotaide, feminismi ja radikaali ekologia luovat itseään ylläpitävän ympäristön. Hän on kotoisin Itä-Saksasta, ja hän alkoi jo varhain kehittämään DIY-lähestymistapaa, ollessaan äänessä taistelussa sortoa vastaan tukemalla syrjäytyneitä yhteisöjä ja tuomitsemalla epäoikeudenmukaisuutta, viimeisimpänä female:pressurein kautta, joka on naisille suunnattu elektronisen musiikin tukiyhteisö ja promootioalusta. Tällä hetkellä Pohjois-Suomessa asuva Antye perusti paikallisen taideorganisaation Hai Art in Hailuoto. Perustamisestaan vuonna 2011 lähtien Hai Art on ollut mukana lukuisissa äänentoistoon liittyvissä projekteissa, joissa on keskitytty työskentelyyn lasten kanssa. Antye toimii sen johtajana, kuraattorina ja työpajojen ohjaajana. Hän on toiminut aktiivisesti 90-luvun alusta lähtien ja tehnyt yhteistyötä elektronisen musiikin suurten nimien kanssa, kuten ranskalaisen pioneerin Eliane Radiguen, saksalaisten legendojen Gudrun Gutin ja Ellen Allienin, brittiläisen avantgardistin Kaffe Matthewsin, suomalaisen IDM-aarteen Vladislav Delayn ja klassisen säveltäjän Craig Armstrongin kanssa.
poemproducer.com
antyegreie.com
rec-on.org
twitter/insta @poemproducer
Drifts-festivaalia varten Forces tekee erikoissetin, jossa käytetään 00-luvun alun groovebox E-mu Xtreme Lead-1:tä pääasiallisena äänilähteenä. Performanssissa tutkitaan SuperCollider-ohjelmointikielen tuomia mahdollisuuksia yhdessä E-mu-syntetisaattori/rumpukoneen Rave-henkisten esiasetusten kanssa.
Rave-musiikin utopistiset piirteet kohtaavat algoritmisesti käynnistettyjen MIDI-tapahtumien kaaoksen. Hallitsemattomien elämien teema heijastuu aurallisesti; romahtavista ja epävakaista rakenteista kasvaa uusia mahdollisuuksia.
***
Jatkuvasti mutatoituvat rytmit ja terävät digitaaliset tekstuurit muodostavat Forcesin äänimaailman. Forces on suomalaisen monialaisen taiteilijan Joonas Sirenin elektronisen musiikin projekti. Erilaisia live-koodaus- ja prosessointitekniikoita käyttäen syntyy tiheitä atomisoituja pyörteitä; elektronisia ja ajoittain kaoottisia abstrakteja äänimeriä.
Forcesin musiikkia on julkaistu mappa, Infinite Machine, Gin & Platonic, Genot Centre, Conditional ja Bio Future Laboratory -levyillä, ja sitä on soitettu myös kokeellisten tuottajien kuten Aphex Twinin, Daniel Ruanen ja ZULIn miksauksissa. Viimeisin levy "Chimӕras", joka tutkii 90-luvun digitaalisia syntetisaattoreita ja EMS Tukholman modulaarisyntetisaattoreita, julkaistiin slovakialaisella mappa -levymerkillä 10. elokuuta 2023.
mappa.bandcamp.com/album/chim-ras
soundcloud.com/forces-music
ffforces.bandcamp.com
joonassiren.fi
Joshua Woolford luo ambient-äänimaailmoja, joiden elementeissä on vääristymiä, kerroksia ja looppeja. Esityksen aikana ääni muuntuu sanoiksi ja kehon liikkeeksi, muodostaen rytmin, joka rakentuu runolliseksi ja kriittiseksi reflektioksi maailman tilasta ja positiostamme siinä.
Avoimet kysymykset, henkilökohtaiset kokemukset, satunnaiset ajatukset ja populaarimusiikkiviittaukset sulautuvat toisiinsa ja avaavat tilan, jossa voimme kollektiivisesti kuvitella toisenlaisen maailman. Woolford kehittää praktiikassaan vaihtoehtoisia viestintämuotoja laajentaakseen uusien, kadonneiden tai unohtuneiden ja unohdettujen kertomusten esiin nousemisen potentiaalia.
***
Joshua Woolford on monialainen taiteilija, joka työskentelee performanssin, maalauksen, kuvanveiston, äänen, videon ja installaation parissa. Woolfordin työskentely perustuu kattavaan kulttuuritutkimukseen, joka ammentaa kirjallisuudesta, musiikista ja taiteesta sekä henkilökohtaisista kokemuksista Lontoossa asuvan queerin mustan afro-karibialaisen diasporan jäsenenä. Woolford mieltää pohdinnan, muuntumisen ja liikkeen voimakkaiksi ja disruptiivisiksi tiloiksi, jotka haastavat aktiivisesti vallitsevia narratiiveja.
Merkittäviä näyttelyitä ovat muun muassa live-esitykset Van Abbemuseumissa Eindhovenissa sekä näyttelyt ja performanssit useissa Lontoon instituutioissa, kuten HOME by Ronan McKenzie, Soho House, Somerset House, Black Cultural Archives, Gucci, V&A ja Tate Britain.
"trans-" tarkoittaa läpi, poikki, ylitse, pidemmälle... Esityksessä "trans- " yhdistyvät caner tekerin omaelämäkerrallista viitteistä peräisin olevat skenaariot, jotka liittyvät hänen henkilökohtaiseen kokemukseensa saksalais-turkkilaisena henkilönä, mukaan lukien parturi-kampaajalla tapahtunut rituaali Istanbulissa, Zeybekin ja Horonin liiketutkimus, kaksi turkkilaisen tanssin muotoa ja säkkipillin soitto "Gaida". Natriumhöyrylamppujen oranssissa valossa hän löytää tiensä rituaalien ja somatopoliittisen itsetuhon yli.
***
caner teker on selviytyjä, koreografi ja taiteilija. canerin performanssit koostuvat loismaisesta, transformatiivisesta ja omaelämäkerrallisesta maailman luomisesta. tilan, ajan ja kehon manipuloinnin kautta luodaan kuvia, jotka kattavat henkilökohtaiset kokemukset queeriyden ja siirtolaisuuden jälkeisen identiteetin ulkopuolella. hän on valmistunut Düsseldorfin taideakademiasta ja sen jälkeen SNDO - School for New Dance Developmentista, amsterdamista. tekerin esityksiä on tähän mennessä esitetty Westfälischer Kunstvereinissa, Gessnerallee zürichissä, Julia Stoschek Collectionissa, Berliinissä, tanzhaus nrw:ssä, Düsseldorfissa ja HAU - Hebbel am Uferissa, Berliinissä. Vuonna 2022 teker oli danceWEB-stipendiaatti ja esiintyi Neue Nationalgalerie Berlinissä, Maxim Gorki Theaterissa, Tanzquartier Wienissä ja Radikal Jung Münchenin Volkstheaterissa. Hänen teoksensa 'KIRKPINAR' on hankittu Museum Ostwallin kokoelmaan Dortmundissa, Saksassa, ja hänelle on myönnetty ars viva -kilpailun palkinto 2024.
Saalistavaa ASMR:ää, kenttätallenteita ja vääristyneitä taajuuksia yhdistelevä Ronce on karkea omakohtainen kokemus siitä, minkälaista on olla nuori nainen, joka altistuu jatkuvasti miesten katseille ja käsille.
Tämän musiikillisen ja performatiivisen projektin tavoitteena on aiheuttaa kuulijassa äärimmäistä rauhattomuutta murtaen katarsiksen kynnystä toistuvasti.
Joseph Baan ja Luc Häfliger tutkivat teoksessaan Bl0Wn performanssin vapauttavaa potentiaalia hyödyntämällä lukemattomuuden ja epäjohdonmukaisuuden politiikkaa ja käytäntöjä. Yhteiskunnalliset ja valtiolliset kieliopit pyrkivät yleensä kategorisoimaan, organisoimaan ja kvantifioimaan yksilöitä tavalla, joka saa heidät näkyviin kielioppien ruudukossa, jolloin yksilöt pakotetaan tai painostetaan toimimaan sääntöjen mukaisesti. Esiintyminen lukukelvottomana, tunnistamattomana tai epäjohdonmukaisena merkitsee kieltäytymistä näistä kieliopeista ja niiden logiikoista ja mahdollista pakenemista niistä. Bl0Wn lähtee "oman epäjohdonmukaisuuden harjoittelun" metodologiasta ja pohtii, miten tunnistamattomaksi tuleminen voisi tarjota mahdollisuuden vapautua identiteetin osoittimista. Valjastamalla tunnistamattomuutta, lukukelvottomuutta ja epäjohdonmukaisuutta strategioiksi, joilla kyseenalaistetaan ja mahdollisesti poistetaan rajoitteet, joihin ihminen on sidottu (eli sosiaalinen ja taloudellinen liikkuvuus, kansalaisuuden ja identiteetin kategoriat), teos pyrkii kyseenalaistamaan ja neuvottelemaan annettuja realiteettiemme rajoja.
***
Joseph Baan (joka tunnetaan myös nimillä Josephine, Jo tai niiden muunnelmilla) on kiinnostunut kollektiivisuuden monimutkaisuudesta ja mahdollisuudesta luoda solidaarisuutta, joka ei homogenisoi vaan lujittaa erilaisuutta. Hän tekee performansseja, installaatioita, tekstejä ja partituureja, jotka tutkivat lihan ja sanan välisiä tiloja ja suhteita, muutosta ja säilymistä sekä vallan ja kontrollin rooleja ja lukutapoja suhteessa affekteihin ja huolenpidon eleisiin. Hänen praktiikassaan taide, koulutus ja yhteistyö ovat keinoja rakentaa luovaa uusiutumista ja tutkia tapoja, joilla voimme olla yhdessä toisin.
Etelä-Korean Pajusta kotoisin oleva bela (they/them) on Berliinissä asuva muusikko ja performanssitaiteilija. Hänet tunnetaan elektronisen musiikin esityksestä, jossa yhdistyvät pungmul - korealainen kansanmusiikkilaji, joka juontaa juurensa maatalousperinteisiin ja liittyy menneisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin - ja metallimusiikin inspiroima laulu. bela muokkaa pungmulia queer-raivon ja surun rituaaliksi alavireisillä vääristymillä ja huudoilla. Muutettuaan Berliiniin syksyllä 2022 hänet on ilmoitettu SHAPE+ Platform 23'-24' -tapahtuman osallistujaksi. Hänen julkaisuihinsa kuuluvat [Guidelines](2021), [2020](2021) ja [why are you so lost sweetie](2020).
bela on esiintynyt kokeellisen musiikin festivaaleilla CTM Festival(DE), Ephemera(PL), Unsound Kraków(PL) ja Rewire Festival(NL). Hän on osallistunut myös eurooppalaisille taidefestivaaleille transmediale(DE) ja EVA International(IE). bela on tukenut taiteilijoita Okkyung Lee, Pharmakon ja Eli Keszler. bela on mukana järjestämässä Sorrow Clubia: moninainen tapahtumakokonaisuus, joka ulottuu musiikista ei-musiikkiin.
Amnesia Scanner on Berliinissä toimiva suomalainen kaksikko Ville Haimala ja Martti Kalliala. Vuonna 2014 perustetun yhtyeen toimialaan kuuluvat musiikin kirjoittaminen, tuottaminen ja esittäminen sekä sen luova lavastaminen ja levittäminen. Amnesia Scannerille on ominaista syvä viehätysvoima järjestelmien haavoittuvuuteen, informaation ylikuormitukseen ja aistien ylilyönteihin, karnivalisoiden nykyhetkeä. Heidän työnsä ytimessä on kiinnostus siihen, miten nykyaikainen kokemus välittyy, mukaanlukien tavat, joilla musiikin kuuntelu ja live-esitykset kehittyvät suoratoistoalustojen tullessa hallitseviksi ja taiteilijoiden ja fanien välisten palautekanavien muuttuessa suoremmiksi.
Debyyttimixtapensa AS Live [][][][][][][][] pohjalta kaksikko kietoi yhteen grimea, trapia ja ravea sisältävän datarikkaan verkoston mekaanisen kertojan kanssa kriitikoiden ylistämässä vuoden 2015 ääninäytelmässään Angels Rig Hook ja Lexachastissa, joka on kyberlennokeilla toteutettu audiovisuaalinen projekti taiteilija Harm van den Dorpelin ja Bill Kouligasin kanssa. Vuonna 2017 seurasi kaksi EP:tä For Young (AS ja AS Truth), jotka lisäsivät kaksikon idearikkaita kykyjä projisoida immersiivisiä äänimaailmoja pimeään rave-tyhjiöön. Ensimmäisessä LP:ssä, Another Life (2018, PAN), sekä vuoden 2020 täyspitkässä encoressa samalle levymerkille, Tearless, avant-EDM-trooppeja kontekstualisoidaan pop-formalismin laajempaan diskurssiin, jossa duon karu, syväkuivattu, synteettinen tunnustyyli asetetaan vastakkain pop-kappaleiden kanonisten rakenteiden kanssa. STROBE.RIP:llä (PAN 2023) Amnesia Scanner, johon Freeka Tet on liittynyt, jatkaa leikittelyä merkeillä ja symboleilla abstrahoiden äänimaailmansa trooppeja.
Amnesia Scanner on esiintynyt monenlaisissa paikoissa ja ympäristöissä aina Tanskan massiivisesta Roskilde-festivaalista Berliinin Berghainiin ja Lontoon Serpentine Galleriesiin. Suunnittelussa ja visuaalisessa ohjauksessa he tekevät yhteistyötä PWR:n kanssa. Ville Haimala on itsenäisesti kirjoittanut ja tuottanut musiikkia myös muun muassa David Byrnelle, FKA Twigsille, Holly Herndonille ja Anne Imhofille sekä heidän kanssaan. Amnesia Scannerin kanssa tekemänsä työn lisäksi Martti Kalliala on arkkitehti, kulttuurikriitikko ja luovan ajatushautomo Nemesiksen toinen perustaja.
The Otolith Group perustettiin taiteilijoiden, kuraattorien ja teoreetikoiden Anjalika Sagarin ja Kodwo Eshunin toimesta Lontoossa vuonna 2002. Siitä lähtien The Otolith Group on noudattanut tutkimuspohjaista metodologiaa, joka syventyy tutkimaan tapahtumia, arkistoja, liikkeitä, koostumuksia, materiaaleja, sävellyksiä, ääniä, musiikkia ja tekstejä aikakaudella, jota hallitsevat näytöt ja teknologia. He työskentelevät tarkastelemalla ja kuuntelemalla eri medioissa, ulottuen syvältä ajasta kosmoksen ääriin, avaten ihmisten ja ei-inhimillisten elämien esteettisen intertemporaalisen ja interskaalaarisen ulottuvuuden. Heidän työnsä pyrkii laajentamaan aikaa kronopoliittisesti, jotta ihmisyhteisö ja biotinen yhteisö tulisivat aistituiksi, kuulluiksi ja näkyviksi. The Otolith Groupin teoksia on esitelty laajasti kansainvälisesti.
Hydra Decapita (2010) keskittyy Detroitissa toimineen teknomusiikin duon Drexciya työhön. Drexciya, joka oli aktiivinen vuosina 1992–2002 oli James Stinsonin ja Gerald Donaldin muodostama duo. Vastatakseen aikansa valtavirtamusiikin tekijöiden teoksiin, Drexciya hylkäsi teknon ympärillä vallinneen persoona kultin ja ylenpalttisuuden, keskittyen sen sijaan käsitteelliseen ja poliittiseen sisältöön. Afrofuturistiset teoriat olivat keskeisiä heidän toiminnassaan, erityisesti albumissaan 'The Quest' (1997), jossa paljastui, että Drexciya oli vedenalainen valtio, jota asuttivat ne sikiöt, jotka olivat syntyneet raskaana olevien naisten heitettyä yli laidan orjalaivojen keskipassilla Atlantin yli. Hydra Decapitassa The Otolith Group käytti mainittua kuvitteellista maailmaa lähtökohtanaan tutkiakseen globalisaation, kapitalismin ja ilmastonmuutoksen käsitteitä, kiinnittäen erityisesti huomiota suhteisiin rahoituksen, kuoleman, abstraktion ja kielen välillä.
Kesto 31 min.
"Garden Amidst the Flame" on tarina aikuistumisesta, jossa opastetaan nuoren minahasalaisen tytön kuvitelmiin epälineaarisessa aikarakenteessa. Matka alkaa nuoresta päähenkilöstä nimeltä Virsay, joka viettää yön ajelemalla kulmakarvojaan nuoremman siskonsa kanssa tunteettomasti demonstroiden Minahasan-kulttuurin hypermaskuliinisuutta. Hän ei tiedä, että hänen nuorempi siskonsa on yksi muinaisia tietotaitoja harjoittavan lapsijengin jäsenistä, ja joutuu kohtaamaan todellisuuden tyhjästä, kun hänen vuoteelleen ilmestyy yhtäkkiä elävä fossiili, kelikanttihirviö, ja hänen huoneessaan tanssii kukko-peto, jonka lapsijengi on mestannut, sekä muita mielikuvituksellisia ja absurdeja tilanteita.
Laajentaessani taiteellista tutkimustani minahasan-kosmologiassa kehitän uudessa elokuvateoksessani Garden Amidst the Flame queering-lähestymistapaa ymmärtääkseni yhtä minahasan-yhteiskunnan tärkeimmistä rituaalisista seremonioista, karai. Karai on rituaali, jossa minahasan-soturit "puetaan" voittamattomaan haarniskaan, jotta he olisivat haavoittumattomia heimosodassa. Nyky-Minahasassa Karai ymmärretään useimmiten hyper-maskuliiniseksi rituaaliksi, koska suurin osa osallistujista on miespuolisia heimolaisia. Tässä teoksessa tutkin kuitenkin tutkimukseeni ja kokemukseeni perustuen karaihin liittyvää spekulatiivisen huolenpidon potentiaalista ideaa. Koska tämä rituaali liittyy läheisesti kulumisen, symbolien ja vaatteiden käsitteeseen ja minahasan-kosmoksen mytologiassa maailma ei ole heternormatiivinen leikkikenttä, havainnoin mahdollisuutta horjuttaa ja konfiguroida uudelleen karain oletusta suhteessa ajatukseen huolenpidosta ja haavoittumattomuudesta aggression ja maskuliinisuuden sijaan.
***
Natasha Tontey on taiteilija, joka toimii Jakartan ja Yogyakartan välillä Indonesiassa. Hänen taiteellinen praktiikkansa tutkii pääasiassa fiktiivisiä kertomuksia 'fabrikoituihin pelkoihin' liittyvästä historiasta ja myyteistä. Hän havainnoi mahdollisuuksia toisiin tulevaisuuksiin, joita ei ennusteta suurten ja vakiintuneiden instituutioiden näkökulmasta, vaan syrjäytyneiden entiteettien ja olentojen hienovaraisista ja henkilökohtaisista kamppailuista käsin.
Hänen viimeaikaisiin näyttelyihinsä kuuluu yksityisnäyttely Auto Italiassa Lontoossa, UK (2022). Ja valikoituja ryhmänäyttelyitä ja näytöksiä 57. Karlovy Varyn kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla (2023), Singaporen biennaalissa (2022); De Stroom Den Haagissa (2022); GHOST;2565, Bangkok, Thaimaa (2022); Protozone8 Queer Trust, Zürich, Sveitsi (2022); Arko Art Council, Soul, Korea (2022), Leeum Museum of Art, Soul, Korea (2022).
http://tontey.org
Teos ottaa alkupisteekseen 1600-luvun kaupankäyntiverkoston jäljittäen yhteistä hyödykettä, peuranahkaa, ajan ja tilan ylittävien hyperyhteyksien kautta. Koska eurooppalaisia kolikoita ei yleisesti hyväksytty 1600-luvun Aasiassa, Alankomaiden Itä-Intian komppania turvautui vaihtokaupan sijasta esimerkiksi indonesialaisten mausteiden vaihtamiseen taiwanilaisiin hirvennahkoihin ja myi sitten suuria määriä hirvennahkoja Japanissa edelleen hopeaa vastaan, lopulta käyttäen tätä hopeaa pääomana tulevassa kaupankäynnissä.
Peuranahka oli Japanissa erittäin kysyttyä, sillä Edo-kauden samurai-kulttuuri käytti suuria määriä haarniskoihin, asusteisiin ja vaatteisiin. Vuosia kestäneen liikametsästyksen jälkeen Taiwan ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan hirvennahkojen kysyntään Japanissa, joten Alankomaiden Itä-Intian komppania etsi vaihtoehtoisia lähteitä ja saapui lopulta Kambodžan Phnom Penhiin yrittäessään saada hirvennahkamarkkinat haltuunsa. Tämän seurauksena he joutuivat konfliktiin Kambodžan kuninkaan kanssa, joka käynnisti vuosina 1643-1644 Mekong-joen varrella useita merisotia karkottaakseen Alankomaiden Itä-Intian komppanian, ja lopulta he onnistuivat pyrkimyksissään.
Peuranahkakauppa toi samurai-kulttuurin, Hollannin ja Kambodžan sodat ja Taiwanin monimutkaiseen, toisiinsa kytkeytyneeseen suhteeseen, jonka taiteilija on tuonut nykyaikaan. Kambodžassa ja Japanissa kuvattuihin videoihin sisältyy suullisia kertomuksia Phnom Penhin eläintarhan hoitajilta, ilmakuvaa Mekong-joesta paikassa, jossa Alankomaiden ja Kambodžan armeijat taistelivat, soraa kuljettavia nykyaikaisia rahtilaivoja, sekä haastattelu- ja käsityöaiheista kuvamateriaalia tokiolaisesta samuraihaarniskan työpajasta, internetkuvia ja Google Mapsin dataa - nykyajan digitaalisen esineiden internetin avulla päästään kurkistamaan siirtomaa-ajan esineiden verkkoon.
***
Chia-Wei Hsu on taiteilija, elokuvantekijä ja kuraattori, joka on valmistunut Le Fresnoy - Studio national des arts contemporainsista Ranskasta ja jonka työ yhdistää nykytaiteen ja elokuvan kielen kaivamalla esiin monimutkaisia tuotantomekanismeja, jotka ovat kuvien luomisprosessin taustalla. Taiteilija kutoo praktiikallaan yhteen ihmisten, materiaalien ja paikkojen välisiä kytköksiä, jotka on jätetty huomiotta tai jätetty pois tavanomaisista historiallisista kertomuksista.
Hsu on pitänyt seuraavia yksityisnäyttelyitä: A Performance in the Church, Liang Gallery (2021; Taipei, Taiwan), Tung Chung Art Award: Giant Panda, Deer, Malayan Tapir and East India Company, MoNTUE, Museum of National Taipei University of Education (2019; Taiwan), MAM Screen 009: Hsu Chia-Wei, Mori Art Museum (2018; Tokio, Japani). Industrial Research Institute of Taiwan Governor General's Office, Liang Gallery (2017; Taipei, Taiwan), ja Huai Mo Village at Hong-Gah Museum (2016; Taipei, Taiwan), joka sai tunnustuksen 15. Taishin Arts Awardin vuotuisella pääpalkinnolla. Hän on osallistunut ryhmänäyttelyihin, kuten Busanin biennaaliin (2022; Etelä-Korea), Aichi Triennaleen (2022; Japani).
Mikä on luonnotonta? Mitä on luonto, jos emme kysy edellistä kysymystä? Voimmeko edes tunnistaa jotain luonnollista, kun kohtaamme sen? Ehdotan, että testaamme tämän maistamalla tavaroita. Kummallista kyllä, kaikella on maku. Miksi ihmiset pystyvät maistamaan kiviä?
Maku on syvästi henkilökohtainen kokemus, mutta se on myös erittäin herkkä sosiaalisille vaikutuksille. Maun välittäminen riippuu vilpittömästä sanoittamisesta ja kuuntelemisesta. Tämä tekee makuun liittyvästä organisoinnista herkän prosessin, joka perustuu luottamukseen aisteihin ja toisiin ihmisiin, vahvistaen sitä. Maistamisen yhteydessä tehdyillä päätöksillä ja lausunnoilla on voimakkaampi vaikutus kuin kuivilla päätöksentekoprosesseilla.
Sunnuntaina valmistan teille hiilihapollisia kivennäisvesiä. Kutsun teidät laittamaan suuhumme ensin jotain luonnollista ja sitten jotain luonnotonta ja nauttimaan kokemuksesta. Esitys rakentuu taiteilija Tea Andreolettin kehittämille maistelu-käytännöille. Maku rakentuu prosessissa, jossa vertaamme omaa kehoa, sen muistoja, hetken tunnelmaa vieraaseen aineeseen, jota laitamme suuhumme.
Esitykseen liittyy keramiikasta, mineraaleista ja pumpuista koostuva installaatio "Our Grand Water Treatment Plant" (2022). Laitoksessa on näytteitä luonnonlähteistä, esimerkiksi Куркиеки ja Йо́ханнес / Советский. Keramiikka on valmistettu Nomadic Kiln Groupin (Monika Czyżyk & Elina Vainio) kanssa kerätystä villistä savesta. Keraamisessa vispilässä on bakteeriselluloosakalvo, joka poistaa vedestä öljyn, ja sen kehittämistä valvoi taiteilija Alexey Buldakov.
***
Eero Yli-Vakkuri on itse määritelty toipuva selviytyjä, joka pyrkii edistämään kestävää muotoilua taiteellisen yhteisöllisyyden kautta. Aikaisemmin hän teki ärsyttäviä katuinterventioita, jotka saivat ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi, nykyisin hän edistää degrowthia poliittisena ja kulttuurisena liikkeenä kampanjoiden, sekä taiteellisten esiintymisien avulla. Hän työskentelee mieluiten ryhmissä ja kehittää poikkitieteellistä yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Performanssi on aiemmin esitetty Kiilan äänipäivillä vuonna 2021 ja " Our Grand Water Treatment Plant'' on esitetty Lappeenrannan taidemuseon "The Surface Holds Depths" -näyttelyssä.
“Koko vaimennetun historiansa he ovat eläneet unissa, unelmissa, vaiennettuina ruumiissaan, hiljaisuuksissa, äänettömissä kapinoissa.” -Hélène Cixous-
Seireenien kaiut pohtii feminiinin paikkaa maailmassa tuoden esiin feminiiniä ääntä, ruumista ja tilaa. Esitys on outojen, merkillisten, feminiinisyyttä kaikuvien ruumiiden maisema ja maasto. Se on inspiroitunut Seireeni olennoista, jotka filosofi Adriana Cavareron mukaan ovat “vaarallisimpia äänellisiä olentoja, joita länsi on koskaan kuvitellut.”
Esitys avaa ambivalentin, feminiinisyyttä kaikuvan maiseman, jossa kuiskailevat, laulavat, nauravat, kirkuvat, huohottavat, hymisevät ja aaltoilevat ruumiit muodostavat soivia, väriseviä, tuntuvia, tilallisia ja muuntuvia äänikudelmia. Teos kyseenalaistaa patriarkaalisen sekä fallosentrisen rakenteen luomaa sosiaalista, kulttuurista ja ruumiillista paikkaa feminiinille. Kuuntelemalla usein vaiennettuja feminiinin historian kaikuja, haluamme mielikuvitella tulevan feminiiniä eräänlaisena utopiana rajoittamattomasta feminiinisyydestä.
Seireenien kaiut on osa Seireenien laulu -esityksen työprosessia. Esitys esitetään vuonna 2024 vielä määrittelemättömässä paikassa. Työryhmämme koostuu esittävän taiteen parissa työskentelevistä taiteilijoista, ja olemme työskennelleet tämän projektin parissa vuodesta 2022. Haluamme avata prosessiamme antaen sen levittäytyä ulkotilaan kaikuina tämänhetkisestä työvaiheestamme.
Työryhmä
Koreografi Heli Keskikallio
Tanssijat Johanna Karlberg, Ella-Noora Koikkalainen, Taru Koski ja Lotta Suomi
Äänisuunnittelija Miki Brunou
Lavastaja Bea Tornberg
Työtä tukee Koneen säätiö ja Helsingin kaupunki.
Haluan viedä sinut salaiseen paikkaan ja näyttää sinulle kauheuksia, mutta myös elämän suloisuuden.
An Tul on yhteys, olemus, joka herää esiin tarinallisesti jäsenneltyjen noise-pop-esitysten kautta.
An Tulin ääni kummittelee kauhulla ja kauneudella <> vieraillen maanalaisilla taajuuksilla ja taivaallisten halujen välähdyksillä.
Drifts -festivaalilla performanssi on lempeä siirtymä kohti syksyä, joka vaatii meitä jälleen kuolemaan.
hit different
on sessio, kommentoitu soittolista. Esitys on performatiivinen ele, jolla jaetaan henkilökohtaisia kokemuksia musiikista, musiikin kanssa tai musiikin kautta. Sen tavoitteena on luoda tila, jossa voi uppoutua yksityisyyden kokemuksen tunteeseen kokien samalla intimiteetin, sekä musiikin kuunteluun sisältyvän kollektiivisuuden.
hit different on suinnerin kehotus vallankumoukselliseen lorvailuun. Säänneltyjen ärsykkeiden ja aistien lepäämisen ehdotus aktiivisena toimena ja huolenpidon tekona. Tanssi, itke, laula, nuku jos haluat.
step in
step in
can we all sit down?
I feel awkward
when I sit and you are all standing around me.
how are you
nice💐 can i play this song for u
come closer
can we just lay here?
-
omg tää biisi uff
whatttt?
niceeee
have you heard this one?
remember this?
no but wait…….now!!!
Can I play this again?
shiiiii kuuntele
Kesto: 20 min
***
Caroline Suinner on monialainen taiteilija, joka tunnetaan projekteista joissa hän keskittyy marginalisoitujen ihmisten representaatioon, vapautumiseen ja iloon performatiivisissa, sekä kuvataiteeseen keskittyvissä projekteissa. Suinnerin DJ-seteissä häntä kiinnostaa liukuminen tunnelmasta toiseen ja niiden musikaalisten kulttuurien yhdistely, jotka tuntuvat hänelle kuin kodilta.
OGNI on Helsingissä asuva kokeellinen äänitaiteilija. Hän aloitti DJ-toiminnan vuonna 2007 tuottaen samalla omaa musiikkiaan eri nimimerkkien, kuten Top Jugend 90 ja огни, alla. Hän on keikkaillut monilla Helsingin ja Tallinnan underground-klubeilla sekä esiintynyt livenä Helsingin kaupunginmuseossa, Flow-festivaaleilla, Kontula Electronicissa, Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa (Music For Plants), Solstice-festivaaleilla ja Retriittissä, jakaen keikkoja paikallisten ja kansainvälisten artistien kanssa. Tällä hetkellä OGNI on SUMRAK-levymerkin kuraattori sekä samannimisen kuukausittaisen radio-ohjelman kuraattori Ida Radio Helsingissä. Hän on myös Mortar Devotions -yhtyeen jäsen.
"9T Antiope" -duo koostuu Pariisissa asuvista iranilaisista muusikoista "Nima Aghiani" ja "Sara Bigdeli Shamloo". Yhtyeen pääfokus on kokeellisessa musiikissa, käyttäen akustisten instrumenttien ja elektroniikan kerrostumia yhdistäen ne lauluun ja sanoituksiin voidakseen kertoa pienistä paloista tai valtavista maisemista heidän näkemistään sekasortoisista maailmoista ja niiden asukkaista.
He ovat julkaisseet useita levyjä, kuten " PTP (Purple Tape Pedigree) ", " Eilean Rec. ", "Hallow Ground", "Flaming Pines", " Unperceived Records " sekä tuleva projekti " American Dreams "
Duo tuottaa usein myös teatteri-, elokuva- ja performanssiprojekteja, joihin he tekevät äänisuunnittelua ja sävellyksiä.
Fallon Mayanja esittää teoksensa kyberfeminististen teorioiden valossa - rodun, luokan ja seksuaalisuuden kysymysten risteyskohdissa.
Tapahtuen sähkö-orgaanisessa välimaastossa nykyhetken transsendenttien utopioiden puolesta ; Resistanssi sekä ennalta määrättyjä luokitteluja että pakottamista vastaan tarjoaa puitteet uskomattoman hedelmälliselle praktiikalle.
Miten sosiaalisesti vallitsevan ulkoisen katseen käsitys tietyistä ihmisistä vaikuttaa tapoihin olla maailmassa? Miten tämä prosessi vaikuttaa päivittäin identiteetin (identiteettien) esittämisen/ilmaisemisen tapoihin? Taiteilija lähtee näistä kysymyksistä hahmottelemaan uusia havaitsemisen ja kuuntelemisen tapoja. Ääni- ja visuaalisten materiaalien kietoutumisella toisiinsa pyritään ylittämään elävän ja havaitsevan olennon ehdollistumat. Esitys omaksuu näin häiriön poliittisen ulottuvuuden hämärtämällä ennalta määrättyjä kategorioita. Radikaali pyrkimys artikuloida 2000-luvun arvoinen feminismi.
Konsepti ja ääni: Fallon Mayanja.
Koreografia: Alen Nsambu
Esiintyjät : Fallon Mayanja & Alen Nsambu
Video : Ndoho Ange & Nicolas Pirus
***
Fallon Mayanja on valmistunut äänitaiteilijaksi Beaux-Artsissa Lissabonissa ja maisteriksi INA GRM:stä (Groupe de Recherches Musicales), ja hänen teoksiaan on esitetty Ranskassa, Sveitsissä, Meksikossa, Italiassa ja Belgiassa. Kuunteluympäristöjen rakentaminen on ensisijainen ele, joka määrittelee Fallonin praktiikkaa ja tutkimusta. Fallon mobilisoi erilaisia suhteita ympäristöön sekä sosiaalisia, vuorovaikutuksellisia ja itsereflektiivisiä ajatuksia käsittäen kuuntelemisen laaja-alaisena kokemuksena, joka kattaa kosketuksen huokoisuuden, äänen kosketeltavuuden ja näön aineettomuuden. Kaaoksesta selvinneistä kertomuksista taiteilija rakentaa runollisen klubiympärisön ja tukijärjestelmiä mustien queer ihmisten kokemuksille. Kuuntelun alue poikkeaa tilapäisesti järjenkäytöstä (Kara Keeling) rajaamalla ääni tilan sitoumuksena suhteille, vuorovaikutuksen ylläpitämiseksi, ekosysteemissään". Merkitysten ja tunteiden hierarkioita uudelleen muokkaamalla äänimaisema avaa ja julistaa kollektiivisen kiintymyksen ja havaitsemisen tilan.
Black(s) to the Future -kollektiivin jäsen.
Nkisi tuottaa intensiivistä ja voimakasta äänimaailmaa, johon ovat vaikuttaneet muinaiset Kongo-rytmit, rytminen kohina, planeettamme sähkömagneettinen verkosto ja kokeellinen improvisaatio. Luova muusikko ja kuvataiteilija on yksi NON Worldwide -yhdistyksen perustajista. Hän perusti hiljattain levy-yhtiönsä INITIATION ja tutkimusfooruminsa The Secret Institute, joka tutkii värähtelevien rytmien salaisuuksia ja mysteerejä, rituaalia sosiaalipoliittisena työkaluna, näkymätöntä gesturaalista äänenkäyttöä, melutantraa ja transsistrategioita.
Ikonisesta House Of Ninjasta Dj Coco Ninja, illan isäntä MC Ghepetto Ninja yhdessä esiintyjiemme Pixie Ninjan ja Sasha Ninjan kanssa tuovat sinulle unohtumattoman ballroom -spektaakkelin.
***
Pixie Ninja (she/they) - Pixie on osallistunut Ballroom-tapahtumiin vuodesta 2018 lähtien.
Hänen pääkategoriansa ovat vogue femme ja sex siren.
Sasha Ninja (she/her) - Sasha tunnetaan suomalaisessa muotimaailmassa suunnittelijana ja multitalenttina. Sasha on suunnitellut mekkoja gaaloihin ja stailannut lukuisia suomalaisia artisteja. Hän kulkee tanssipiireissä nimellä Sasha Ninja ja kävelee Ballroom -tapahtumissa ympäri maailmaa. Hänen kategorioitaan ovat Vogue Fem ja Runway.
Mother Coco Ninja (She/Her) - Roza Ahmad alias The Nordic Mother Coco Ninja on esiintyjä, Dj ja Ballroom -tapahtumien valokuvaaja.
Hän löysi skenen vuonna 2010 ja liittyi Iconic House of Ninjaan vuonna 2012. Hän on kävellyt ja voittanut useita pääpalkintoja ympäri maailmaa.
Hän on myös dokumentoinut eurooppalaista Ballroom -kulttuuria vuodesta 2016 ja hänen kuviaan on ollut esillä Suomen valokuvataiteen museossa 2023, Kunsthal Rotterdamissa 2021 ja kulttuurikeskus Caisassa 2020.
Roza on Elements Ballin ja Elements Radion perustaja. Hän on järjestänyt tanssitapahtumia ja Ballroomiin liittyviä tapahtumia vuodesta 2016 alkaen. Elements Radio on kuukausittainen Ballroom-ohjelma, jota lähetetään Ida Helsinki Radiossa. Se perustettiin 2020 yhdessä Aksu Lukkarilan, Anneli Kannisen ja Saban Ramadanin kanssa.
Roza on myös toiminut myös DJ:nä vuodesta 2018 lähtien eri klubeilla, festivaaleilla ja Ballroom-tapahtumissa. Dj:nä Coco tunnetaan bassoraskaasta ballroom-valikoimastaan, yllätyksellisestä yhdistelyistään ja tyylilajien välillä hyppivästä soittotyylistään.
MC Ghepetto Ninja - Kommentaattori ja Mc Ghepetto Ninja on energian ja jännityksen tiivistymä, joka ei koskaan petä. Hänen vangitseva laulunsa ja nopeat esityksensä ovat syynä siihen, että tämä Mc saa aina arvosanaksi 10.
