Hair is a piece of head makes use of the iPhone camera feature ‘Live Photos’ to quote documentation of ‘picture’ brides who, at the turn of the twentieth century, journeyed to Hawaiʻi through a matchmaking process dependent on exchanging and selecting photographs. In the video, Hawaiʻi is both an idea and a reality—an interstitial realm that has served for centuries as a point of passage for most, if not all, immigrants crossing the Pacific. Ironically, many oral-history accounts of migration, even those that are lesser known, are often oblivious to the dwindling fate of another nation—in this case, that of Kānaka ʻŌiwi, Native Hawaiians. This harsh reality is also an integral part of the work and is reinforced through a sound ‘haiku’ composed by DiGregorio that quotes a guitar strummed by George Helm, a beloved Hawaiian musician and activist.
Hair is a piece of head hyödyntää iPhonen kameran Live Photos-ominaisuutta siteeratakseen dokumentaatiota "kuvamorsiamista”, jotka 1900-luvun vaihteessa matkasivat Havaijille valokuvien vaihdantaan ja valikointiin perustuvan matchmaking-prosessin kautta. Videolla Havaiji on sekä idea että todellisuus—välitön alue, joka on vuosisatojen ajan toiminut kulkuväylänä useimmille, ellei kaikille, Tyynenmeren ylittäville maahanmuuttajille. Ironista kyllä, jopa vähemmän tunnetut suullisen historian kertomukset siirtolaisuudesta, ovat usein tietämättömiä toisen kansakunnan—tässä tapauksessa kānaka ʻŌiwien, havaijilaisten alkuperäiskansojen–hupenevasta kohtalosta. Tämä karu todellisuus on myös olennainen osa teosta, ja sitä vahvistaa DiGregorion säveltämä ääni "haiku", joka siteeraa/viittaa George Helmin, rakastetun havaijilaisen muusikon ja aktivistin, soittamaa kitaraa/soittamaan kitaraan.
Sung Hwan Kim uses film and video, drawing, architecture, and historical and marginal literature as well as his own writing, which often become a part of installation, performance, radio play, or book. Using cinematic language, Kim's work incorporates intimate views of the spatial patterns in architecture and psychological traces of the relationship in it. Kim has most recently exhibited his work at Asia Art Center, Gwangju, Korea (2021); National Museum of Modern and Contemporary Art, Gwacheon, Korea (2019); the 57th Venice Biennale Arte (2017); and Berwick Film and Media Arts Festival, Berwick, UK (2017). David Michael DiGregorio, born in 1979, is a composer and musician based in New York, who writes music for film and video, solo concert, and performance works in chamber-style settings and for the larger stage. His background includes extensive work on classical and improvised technique on the piano, work with various vocal techniques, performance with a gospel choir, electro-acoustic composition, and experimental pop construction.
Sung Hwan Kim käyttää elokuvaa ja videota, piirustusta, arkkitehtuuria, historiallista ja marginaalista kirjallisuutta sekä omia kirjoituksiaan, joista tulee usein osa installaatiota, performanssia, radiosoittoa tai kirjaa. Elokuvallista kieltä käyttäen Kimin teoksiin sisältyy intiimejä näkymiä arkkitehtuurin tilallisista kuvioista ja psykologisia jälkiä sen sisältämistä suhteista. Kim on viimeksi pitänyt teoksiaan esillä Asia Art Centerissä, Gwangjussa, Koreassa (2021), National Museum of Modern and Contemporary Artissa, Gwacheonissa, Koreassa (2019), 57. Venetsian biennaalissa (2017) ja Berwick Film and Media Arts Festivalissa, Berwickissä, Isossa-Britanniassa (2017). David Michael DiGregorio, syntynyt 1979, on New Yorkissa asuva säveltäjä ja muusikko, joka kirjoittaa musiikkia elokuviin ja videoihin, soolokonsertteihin ja esitysteoksiin kamarimusiikkityyliin. Hänen taustaansa kuuluu laaja klassisen ja improvisoidun tekniikan harjoittelu pianolla, työskentely erilaisten laulutekniikoiden parissa, esiintyminen gospelkuoron kanssa, elektroakustinen sävellystyö ja kokeellisen popin kanssa työskentely.